Kuoleman synnit

Kuolemansynnit ja miten ne hallitseva ja vaikuttavat?
Kuolemansynti - mitä se on?
Miten itseasiassa koemme sen?
Vaikuttaako se elämämme pituuteen, vai sen laatuun?

Tässä käsittelyssä en tuo sitä lopullisena tuhona, vaan elämää itseensä vallitsevana tuhovoimana. Kuoleman syntien nimike minusta on ihan oikea, mutta tässä sillä ei tarkoiteta fyysistä kuolemaa, vaikka ne siihenkin voivat johtaa. Tuhoa kuoleman synnit aiheuttavat eniten siinä miten me niiden hallitessa elämäämme, voimme yleensä toteuttaa itseämme ja elää. Miten voimme elää täysipainoista elämää, kun jokin muu hallitsee sitä kuin me itse. Olen menettäneet jotain oleellista elämästämme ja jokin muu on ottanut elämän hallintaansa.

Vaikka käsittelemme kuolemansyntiä, emme itse asiassa kuitenkaan käsittele kuolemaa, siten kuin me sen sannallisena ymmärrämme elämän loppumisen lopullisena merkityksenä. Kuolemansynti on se, kun elämme elämää, jota emme enää itse hallitse, vaan toinen (saatana) on saanut valtaansa sen.

Jumalan lahja meille ihmisille on rakkaus, elämä ja tulevaisuus. Saatanan taas itsekkyys, ahdistus ja tuho, jotka kaikki edustavat synnillistä elämää joka vie tuhoon. Synti siis vie kuolemaan - oman itsemme henkiseen kuolemaan. Fyysinen minämme jatkaa elämistä, mutta on henkisesti kuollut. Juoksemme tarvitsevuutemme, halujemme ja tarpeiden täyttymisen perässä, ilman selkeää päämäärä tietoutta, rauhaa, virkistymistä tai sisäistä lepoa - todellista rauhaa, joka antaa tulevaisuuden ja toivon sekä elämä tuntuu mielekkäältä ja antoisaalta.

Kun tarpeemme ovat ottaneet elämämme hallintaansa, annamme sille ensimmäisen tilan, ja aina tarpeen täyttyessä, huutaa sisimpämme lisää ja löydämme uuden tarpeen jota lähdemme täyttämään. Rauhasta tai elämänilosta ei ole tietoakaan, vaan sisäinen levottomuutemme ja onnettomuutemme sitoo meitä enemmän ja enemmän tarpeiden täyttymiseen.

Mitä sitten ovat nämä tarpeet, joiden täyttäminen erottaa meidät elämästä ja rauhasta? Niitä ovat eri tarpeet, jotka sitovat meidät niiden täyttymiseen ja johtavat meidät kuoleman syntien valtaan.

Ahneus

• Jos koko elämäni, lapsuudesta asti, olen tottunut tietoisesti tai tiedostamatta kahmimaan ja haaliman itselleni nautintoja, omaisuutta, varallisuutta, kokemuksia tai elämyksiä, eivät ne kuitenkaan loppujen lopuksi ole koskaan tuoneet täyteyttä elämään. Ne ovat olleet ensiapua senhetkisiin läheisyyden tai rakkauden puutteisiin, mutta ovat tuoneet lohtua vain hetkeksi. Sisäinen tyhjyys ei ole täyttynyt, kuten sen olisi pitänyt, aidon rakkauden ja läsnäolon vaikutuksesta, vaan heti jo odottaa nurkan takana seuraava tarve täyttymistään ja silmät kiiluen lähden toteuttamaan sitä tarvetta. Mikään ei estä minua saadakseni tarpeeni täytettyä.

Himo

• Jos kohdistat elämäsi himojen täyttämiselle tulee niistä itsetarkoitus. Voit himoita lähimmäisesi omaisuutta, ruokaa, seksiä, tavaraa, mammonaa jne. Niiden saavuttamiseksi olet valmis uhraamaan mitä vain, ystäväsi, omaisuutesi, lähimmäisesi ja lopulta jopa oman elämäsi.

Kateus

Kateus syntyy yleensä perheessä syntyneestä eriarvoisuudesta. Jokainen lapsi ansaitsee saman kohtelun kuin toinenkin. Jos tämä jää vanhemmille epäselväksi, alkaa kateus kasvaa lapsissa ja hallita heidän elämäänsä.

• Yleensä perheen ensimmäinen saa kaiken huomion osakseen siihen asti, kun syntyy seuraava lapsi. Silloin hän menettää asemansa ja tulee kateelliseksi sisarukselleen.
• Toinen perheen lapsista saa enemmän huomiota.
• Yksi saa useampia tai kalliimpia lahjoja
• Toisen kyvyt ja taidot huomioidaan toisen ei
• Toisen kyvyt ja taidot ovat parempia kuin toisen
• Erilaisen arvomaailman luominen

Tällainen käyttäytyminen johtaa vihaan ja riitoihin. Lapset eivät opi toinen toistensa arvostamista tai kunnioittamista. Toisen omaisuus ei ole suojassa vaan se pyritään joko varastamaan tai tuhoamaan. Tämä käyttäytymismalli jatkuu siten myös aikuisuudessa.

Laiskuus

• Hengellisesti tämä ei tarkoita laiskuutta tekemisessä, vaan laiskuutta Jumalan Sanaan tukeutumisessa. Mitä enemmän jättäydymme Sanan ulkopuolelle, sitä varmemmin saamme kokea yksinäisyyttä ja erkaantumista. Emme enää "jaksa" pitää yhteyttä, vaan jäämme pikkuhiljaa yksinäisyyteen jossa emme kuule Jumalan viestejä ja johdatuskin jää huomaamatta.
• Fyysisesti laiskuus johtaa sohvaperunan identiteetin muodostumiseen emmekä huolehdi itsestämme tai tarpeistamme.

Tämän pohjalla voisi hyvin ajatella olevan myös lapsen tarpeiden täyttämättä jättäminen. Kun lapsesta ei ole huolehdittu hylkää hän itsensä ja tuhovoimat saavat vallan.

Saituus

• Tässä kohtaa astuu kuvaan omaisuus ja sen vartioitseminen. Emme enää hallitse itse sitä vaan se meitä. Kätkemme aarteemme pahojen päivien varalle ja kitsastelemme antaa niille, jotka todella ovat puutteessa.

Jos lapsuudessa tarpeiden täyttäminen on aina ollut liian kallista tai vanhempien tarpeet tärkeämmät, voi lapsesta kasvaa kitsas kuluttamaan varojaan toisten auttamiseksi, myös ajallisesti. Me elämme todeksi sen minkä olemme eläneet todeksi. Näin toteutamme samoja malleja ja tapoja joilla minua on lapsina kohdeltu.

Viha

• Itse liittäisin tähän myös katkeruuden joka on vihan yksi ilmentymä. Siinä tilassa tuhoamme ympäristömme ja vaadimme huomiota, ymmärrystä ja oikeutta. Kaikki, jotka ovat olleet osallisia elämäni kurjuuteen, ovat ikuisesti syyllisiä, olivat he sitten syyllisiä tai syyttömiä kohteluuni. Tämä viha jonka olemme aiemmin ulkoistaneet, johtaa ennemmin tai myöhemmin itsevihaan ja tuhoon.

Jos olemme aina saaneet kokea olevamme vääränlaisia, vääräntapaisia, erilaisia, liikoja tai tiellä olevia ei kohtelulle ole muuta lopputulosta kuin viha ja vihakäyttäytyminen. Jos vihan kohdistaminen itseen ei onnistu, kohdistamme sen ulkopuolellemme.

Ylpeys

• Tähän sairastunut minuus ei rakenna vaan tuhoaa. Ylpeä ihminen rakentaa itselleen ja mammonalleen, ja unohtaa ne, jotka vierellä elävät ja he joutuvat kärsimään ylpeän ihmisen vaikutuksesta. Kuten katkera ihminen ei ylpeäkään näe muita ja muiden tarpeita, saati välitä niistä. Hän kävelee mennen tullen toisen yli huomaamatta tekevänsä mitään väärää.

Mieleni tekisi lisätä nämä kuolemansyntien joukkoon, sillä vaikutus niillä on täysin sama.

Häpeä

• Tässä yksi varmin elämänkumppani joka alkaa systemaattisesti tuhoamaan minuuttamme. Menetämme totaalisesti oman elämän hallintavallan ja häpeä alkaa sanelemaan miten toimimme, elämme ja valitsemme.
• Häpeä tulee aina myös seuralaiseksi eri sairauksien muodostumiselle. Masennuksen dynamiikassa häpeä soittaa pääinstrumenttia ja saa aikaan täydellisen romahduksen.
• Menetämme koko inhimillisyytemme tälle olomuodolle. Henki, sielu ja ruumis kuihtuvat tämän tunteen alle.

Pelko

• Tämä taas ottaa hallintaansa koko Jumalan luoman ihmisen. Pelotteluilla ja pelolla toinen saadaan sidottua sellaiseen tilaan jossa elämällä ei ole tilaa. Pelko hallitsee kaikissa tilanteissa ja ottaa omistukseensa koko ihmismielen. Rakkaus, joka karkottaa pelon joutuu väistymään ja ihminen eristäytyy ja jää yksinäisyyteen.

Petos

• Yksi kavalimpia toimintamalleja kuoleman synneistä voisi olla juuri pettäminen. Tämä elämänmalli on varmin tapa eristää ihminen toisesta ihmisestä. Petoksella saa aikaan varmimman tuhon ja syvänkin ystävyksien eron. Petos katkaisee lujimmankin siteen ja eristää parhaat ihmissuhteet toisistaan.
• Petoksella on myös Raamatullisesti hyvin merkittävä lopputulos. Selittämättä sen kummemmin voimme vain todeta sen miten Juudakselle kävi.
• Tämä on yksi varmimpia jopa fyysiseen kuolemaan johtavia tapoja toimia. Koska silloin menetämme kasvomme kaikkien silmissä, eikä yksikään ihminen kestä sellaista tunnetta.

Mitä siis näistä opimme? Kuolemansynti siis kääntyy aina itseämme vastan ja menetämme sen mitä itse asiassa haluamme. Se kaventaa elämänlaatua ja sulkee putkeen jonka päässä on vain tuo omien tarpeiden täyttäminen.
Kuoleman synti ei siis tapa meitä fyysisesti vaan henkisesti. Sisäinen minämme kohdistaa koko energiansa tarpeiden täyttämiselle ja erottaa elämästä.