Seksuaalisen häpäisyn jälki

Todella monimuotoisen häpäisyn läpikäynyt Teme ja minä teimme yhdessä tämä kirjoituksen. Se on vain yhden ihmisen kokemus, mutta silti samoja jälkiä kokevat tuhannet muut samaa kokeneet. On erilaisia variaatioita reagoimisista ja kokemuksia tuhansia ja silti, samoja polkuja kulkevat nämä kaikkein tarumaattisimpia kokeneet, joita ei lääkkeet auta, vaan oikeanlainen kohtaaminen.

MATKA

Kuinka monta kertaa olemmekaan joutuneet sielunhoidollisissa tai terapia tilanteissa sellaiseen tilanteeseen, että autettava ei olekaan enää ollut läsnä, tai meistä on näyttänyt, että hän on jossain muualla. Ruumis on läsnä ja paikalla, mutta kaikki muu yhtäkkiä katoaa paikalta. Luulemmeko silloin hänen olevan psykoosissa? Mitä me teemme siinä tilanteessa? Tunnemmeko olevamme kädettömiä? Eikö ammattitaitomme tai ymmärryksemme tunnu riittävän? Se ei ole ihme sillä kysymyksessä saattaa olla takautuma joka vetää sielunhoidettavaa menneisyyteen. Tästä haluan teille hieman kertoa mitä siinä tapahtuu ja mitä siinä voisi auttaja tehdä.

Tor Spiik kirjoittaa; "Toinen mahdollisuus johon olen törmännyt, on ruumiista irtaantuminen. Terapiatilanteessa jos esiin on noussut jokin trauma lapsuudesta ja autettava ei olekaan halunnut sitä, joko liiallisen kivun tai kauhun takia, kohdata vaan valitsee vanhan tavan jolla on aiemminkin siitä selvinnyt ja poistuu paikalta. Olen monissa tilanteissa jälkeenpäin keskusteltuamme asiasta saanut kuulla miten autettava on tilanteessa katsellut näytelmää esim. oven raosta. Tosinaan on jälkeenpäin saattanut selvitä, että lapsi onkin todellisuudessa ollut oven ulkopuolella ja sieltä seurannut jonkun läheisen kokemusta. Syyllisyys ja halu auttaa on saanut aikaan sen että lapsi onkin "ottanut" trauman itselleen."

Teme jatkaa: Kun ihminen on kokenut elämässään jonkun syvälle satuttavan ja rikki repivän trauman, jota on vaikea käsitellä ja työstää on ainoa keino selvitä tilanteesta hengissä lähteä matkalle. Kun puhun "matkalle" lähtemisestä. Tarkoitan sitä, että joku menneisyydessä tapahtunut traumaattinen kokemus vetää uhria puoleensa. Ensin tulee ahdistava olo. Alkaa kuulla menneisyydestä ääniä, haistamaan hajuja, tai jonkun henkilön kasvot ilmestyvät kuvaksi eteen. Joku tai jokin ikään kuin kutsuu menneisyyteen. Kyseessä voi olla tilanne tai tunne jota haluaa pakoon. Silloin ihminen saattaa vajota johonkin syvään tiedostamattomaan tilaan jossa hän lakkaa reagoimasta ympärillä tapahtuviin asioihin ja ääniin.

Tor jatkaa: Tähän tilanteeseen johtava syy saattaa myös olla jokin asia joka muistuttaa traumatisoitunutta menneestä tapahtumasta. Meillä kun on erilaisia tapoja muistaa asioita. Kaikki aistimme ja koko kehomme on omalla tavallaan yhtä suurta muistia. Muistamme hajuja, makuja, värejä, kuulemaamme ääniä ja musiikkia, jokin tila muistuttaa menneestä tai myös jokin määrätty aika tai ikä. Silloin kun jokin muistuttaa traumoihin liittyvästä muistosta, reagoi koko inhimillinen järjestelmämme mahdollisesti muistoihin kohdistuvalla tavalla. Muistan hyvin miten itse, kun jouduin huomion kohteeksi, katosin henkisesti paikalta. Tämä johtui traumasta jonka koin koko koulun edessä ollessani 7v. Minusta kasvoi poika joka silloin tällöin vajosi omaan maailmaansa eri tilanteiden edessä. Näin eri asiat voivat vetää meitä menneisyyden takaisiin kokemuksiin tai selviytymiskeinoihin joilla olemme niistä selviytyneet.

Teme jatkaa: Sitä ikään kuin näkee itsensä siellä jossain. Näkee kuin nauhana edessään menneisyyden tapahtumat. Tuntee samoin kuin silloin kun häntä on haavoitettu ja tavallaan jää kiinni mmenneeseen tapahtumaan ja tilanteeseen. Ihminen reagoi silloin, niin kuin aikoinaan, kun se asia tapahtui. Ulkopuolinen ei välttämättä huomaa mitään. Kädet ehkä puristuvat nyrkkiin, silmät sulkeutuvat, tai katse jää yhteen pisteeseen. Silloin ihminen on vain fyysisesti läsnä, henki ja sielu ovat jossain muualla.

Esim. Jokin paikka tai tilanne menneisyydestä voi jättää jälkensä elämään niin vahvasti, että siitä ei tahdo millään päästä vapaaksi. Joku tilanne saattaa laukaista päälle muistot kuten esim. pelko väkivallasta, itkemisestä tai murtumisesta ja silloin ikään kuin automaattisesti palaa muistojen tasolla takaisin sinne missä trauma tapahtui. Sitä näkee paikkaan liittyvät henkilöt, kuulee äänet, haistaa hajut ja tuntee siellä koetut tuskat, aivan kuin ne tapahtuisivat juuri sillä hetkellä. Takaumaan reagoi yleensä myös ruumiillisesti. Saattaa alkaa tärisemään tai puhumaan siellä olleille ihmisille. Toisinaan voi huutaa tuskasta, itkeä ja voi jopa satuttaa itseään. "Matkalla" käy läpi kaiken sen, mitä menneisyydessä on kokenut ja tapahtunut.

Hengitys saattaa muuttua ja olen huomannut, että saattaa lakata jopa hengittämästä. Hengityksen kontrollointi kuuluu osana traumasta selviytymiseen. Ihminen saattaa saavuttaa silloin täydellisen ns. lamaantumisen tilan jolloin todellisuus, ajan ja paikan taju katoaa ja haluaa jäädä "matkalle". Syvältä "matkalta" voi olla vaikeaa palata nykyhetkeen yksin ja silloin on lähellä olevan tiedettävä miten toimia.

Tähän tarvitaan rinnalle henkilö, joka uskaltaa kohdata "matkalla" olevan ja tulla ns. puolitiehen vastaan ja konkreettisesti hakea pois matkan takaa. Hänen täytyy myös kyetä varmistamaan, että henkilö pysyy läsnä, siis palaa takaisin kokonaan. Ainoa matkalta takaisin saamisen mahdollisuus on ottaa ihminen lähellensä, syliinsä, alkaa puhua aikuiselle ja kutsua hänet takaisin. Samalla on myös varmistettava, että paluu on mahdollisimman turvallinen.

On hyvä tiedostaa, että riippuen paikasta ja tapahtuman luonteesta, voi palaaja olla aggressiivinen ja täytyy olla valmis käyttämään tiukkoja otteita, ettei matkalla ollut vahingoita itseään. Tilanteessa on hyvä samalla pyytää apua Jumalalta ja itse käytän sellaisissa tilanteissa sanontaa "Jeesuksen nimessä palaa takaisin"! Silloin kun Herramme on siinä matkalla kantamassa meitä, on tilanne kaikessa karmeudessaan paljon turvallisempi.

Tor jatkaa: Rukous koko tällaisen tilanteen aikana on paras apu, koska tilanteisiin on voinut liittyä myös rituaaleja, jotka taas saavat aikaan syvemmän traumaattisen kokemuksen. Tällaisissa tilanteissa on saatettu käyttää suoranaisia kidutusvälineitä ja niiden vaikutuksesta traumatisoitunutta ei saa päästää menemään liian hätäisesti tällaisen matkan jälkeen. Jos tietää joutuvansa auttajan tällaiseen tilanteeseen, olisi hyvä että läsnä olisi joku kolmas osapuoli. Jos tämä on mahdollista, on henkilön oltava turvallinen myös matkan tekijälle. Rukoustuki on varsinkin rituaalinen yhteydessä erittäin tärkeää.

Teme jatkaa: Psykologisesti ollaan yleisesti sitä mieltä, että ihminen on tällaisissa tilanteissa psykoosissa ja ainoa hoitokeino on vahva mielialalääkitys ja lepositeet. Näitä tarvitaan koska henkilö saattaa olla aika levoton. Mitäs te olette itse tässä vaiheessa mieltä asiasta? Sanon vain, että tähän tilaan, kun tuodaan lääkkeet ja lepositeet, niin helvetti on valmis. Lääkkeillä turrutetaan tässä tilanteessa tunteet, estetään pelot ja samalla kielletään ihmiseltä ihmisyys ja olemassa olemisen oikeus.

Tor jatkaa tästä: Turvallisen sylin kokeminen vahvistaa matkaajan saavan kokea olevansa turvassa ja että joku suojaa ja antaa turvallisuuden. Lepositeet vahvistavat traumaattisen kokemuksen jatkuvan, koska se aiheuttaa vain lisää kipua, tuskaa ja yksin jäämistä.

Teme jatkaa: Olen aina pohtinut, että montakohan ns. väärää psykoosia ja turhaa lääkitystä olisi saatu vältettyä, jos tuollaisissa tilanteissa olisi ollut ymmärtävä ihminen ja turvallinen syli joka olisi kantanut matkalta turvallisesti takaisin. Ei pidä unohtaa, että nimenomaan syli ja sylissä olemisen pelko voi olla "matkalle" vievä asia. On myös totta se, että kun matkalta saa palata turvalliseen syliin, niin se on paremminkin eheyttävää, kun rikki repivää. Tällaista on mielestäni rikkirevityn, särjetyn ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa. Suosittelen myös, että jos oma ammattitaito ja kärsivällisyys ovat riittävät, niin voisi yhdessä matkalaisen kanssa käydä läpi sen "matkan" osoitteen ja sisällön.

Pitää tietää myös mitä tekee ja miten tekee. Matkalaisen seuralaisena olisi hyvä olla valppaana, varsinkin silloin jos matka kestää kauan tai kokee että se menee liian syvälle, alkaa kutsua matkalaista takaisin rauhallisesti ja hätäilemättä keskustelemalla ja kutsumalla nimeltä. Matkalaisen elintoimintojen seuraaminen on oleellista jotta voi tiedostaa miten toimia. Nämä matkat ovat erittäin rankkoja ja toisinaan jopa vaarallisia, varsinkin jos matkalle joutuu yksin ollessa.

Mielestäni eteenkin seksuaalinen häpäisy ja insesti tapauksissa tällainen ammattitaito ja ymmärrys on hyväksi, sillä se pieni raiskattu ja häväisty ihminen ei tarvitse tuomitsevaa tai säälittelevää kommenttia, hän tarvitsee vain kuuntelijan, ymmärtäjän ja ihmisen joka kykenee osoittamaan aitoa rakkautta. Eritoten turvallisen aikuisen ihmisen, joka ei käytä häntä uudelleen hyväksi ja raiskaa häntä. Ihmisen, jonka kanssa saa ja voi tehdä matkan tiettömään pimeään maastoon takaisin, avata ne pahimmat pelot ja kauhut ja tuoda ne päivänvaloon ja Isämme eteen. Silloin kun pelot ja kauhut koko karmeuksineen on tuotu pimeyden ja valheen Herran vallasta valoon ja Isämme eteen, vähenee traumaattisten kokemusten vaikutus ja voima. Tuhoa aiheuttavat tapahtumat lakkaavat tekemästä uhrissaan lisää tuhoja.

Varsinkin insestin ja seksuaalisen häpäisyn kokeneille uhreille tapahtuu usein niin, että kun hyväksikäyttö helvetti jatkuu ja jatkuu, eikä oma mieli ja ruumis enää sitä kestä, niin suojausmekanismit puuttuu peliin ja siirtää uhrin sielun muualle hyväksikäytön keskeltä. Silloin lähdetään myös matkalle.

Tällä matkalla katselee itseään kolmannesta ulottuvuudesta. Näkee, kuulee ja tuntee kaiken, mutta ei ole läsnä. Sieltä ei pysty auttamaan itseään. Siellä ei pysty tekemään mitään itsensä hyväksi. On kuin katselisi pahaa pornokuvaa, jossa itse on pääosissa, mutta vain niin konkreettisesti, että tuntee tuskan. Se on suojautumiskeino siltä, että ei sekoa.

Monta kertaa käy niin, että tekijä tai tekijät eivät edes tiedä että uhri ei ole läsnä ja tekevät täysin mitä haluavat, sillä uhrikaan ei vastustele. Kun "homma" on ohi lähdetään ja hylätään uhri sellaiseen olotilaan. Sitä ei kukaan voi tietää palaako sieltä ja jos palaa, niin mihin palaa.

Jos käy niin ikävästi, että sieltä joutuu palaamaan, niin syyttää itseään, koska on nähnyt ja tuntenut kaiken, muttei ole tehnyt mitään asian eteen. Huomaa vain, että trauma ja häpäisy on tapahtunut jokainen koko ruumis, henki ja sielu on kipeänä ja suunnaton häpeä on vallannut koko ihmisen. Tässä tilanteessa tuntuu, että kuolemakin olisi parempi vaihtoehto, kun paluu sieltä.

Toivomme näiden ajatusten ja kertomusten auttavan sinua enemmän ymmärtämään mistä insestissä, seksuaalisessa häpäisyssä ja raiskauksessa on kyse ja mitä se saa aikaan uhrilleen.Teme ja Tor Spiik